Melkeen kolme viikkoa viime julkasusta. En tiedä mitä sanoisin.
Joulu meni ihan hyvin. Olin himassa. En osaa sanoo muuta. Söin itteni täyteen, loman alussa ahmin, ja lopetin alussa myös yhen lääkkeenki. En oo huomannu negatiivisia vaikutuksia. Syön vähemmän, joka on vaan hyvä. Sitä lääkettä ei edes sais antaa alle 18v.
Välipäivinä sain parit raivarit, mut se johtu ohjaajista, oikeesti.
Uuden vuoden olin Soitolla. Sisko ja sen kihlattu tuli joskus kolmen ja neljän välillä ku Sisko oli töissä. Juotiin skumpat mentiin kessulle ja Sisko ja sen kihlattu lähti himaan. Mentii Soiton kans nukkuu ja 3.1. tulin takasin laitokseen.
Tetris kai yrittää sekottaa mun ja Mikaelin välejä. Ja se suututtaa. Tetris ei edes tiedä että mä tiedän. Mikael pyys mua olee hiljaa. Jos ei ois pyytäny, ni oisin luultavammin menny ja haukkunu Tetriksen pystyyn. Muutama kuukaus täytyy vaan olla niinku en tietäis.
Maanantaina palaveri ja toivon, että se mun pyyntö jonka esitin sossulle toteutuu. Eli kevääseen tulis muuttuja.
Jaakko on nyt ollu laitoksessa keikkarina viimesinä kolmena päivänä. Eilen illalla meni melkeen kyllä kaikki päin vittua koska lutka. Odotin Jaakkoa yli klo 23.43-00.03 ajan kylmässä käytävässä ja meinasin nukahtaa kylmille rappusille. Jaakko on mulle perkeleen tärkee.
Mikaelia en oo nähny.... liian pitkään aikaan. En tiedä mitä sanoo.. Ajatus ei taas kulje. Ajattelen liikaa, taas kerran. Aina kun mietin Mikaelia... En mä tiedä. Helvetti.
Pian täysi-ikäisen tytön elämää masennuksen ja syömisvammailun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti