Aika kulkee eteenpäin ja mua hermostuttaa. Tuntuu, ettei mitään oo viime aikoina tapahtunu eikä tuu tapahtumaankaan mitään, mitä mä todella odotan. Asuntokuviot ei oo selvinny. Tiedän ainoastaan sen että jos sitä asuntoo ei ala löytymään, ni mä muutan kotiin. Toivon, että se löytyis pian. Viime tiistaina tein asuntohakemuksen ja oli vaan yks asunto jossa oli vuokra max. sen, minkä sossu oli määrittäny. Ei siinä mitään, mä haluaisin sen kämpän. Joo, se on suhteellisen pieni, mutta mitä väliä sillä on, kun kuitenkin yksin siihen muutan? Nii, ei mitään. Soittelin siitä kämpästä tänään, mutta ei ne mitään sanonu. Yritin soittaa mun tulevalle tukihenkilölle, mut ei se vastannu tai soittanu edes takasi. Kiitos vain.
Viime aikoina olo on ollu vähän vaihteleva. Mutta pääosin hyvä. En oo sortunu terään vaikka välillä on miäli tehnykki. Sunnuntaina tuleeki sitte 5kuukautta ilman terää.
Mulla oli perjantaina jälkihuoltopalaveri ja siitä jäin sit himaan. Lomasopimuksessa lukee että oon lomilla ens maanantaihin asti. Eilen tultiin Siskon ja sen kihlatun kanssa niille ja torstaina takasi himaan. Soitto tulee kans ja sitte ehkä mein isoveli.
Tänään mä nään Exrakasta. On vähän... outoo? nähä, nähtiin viimeks kuitenki sillon lokakuussa ku oli syysloma. Sillon ku nähtiin oltiin erottu. Syysloman perjantaina menin päivystyksen kautta takasin laitokseen ja sunnuntaina ohjaajan kanssa me haettiin mun tavarat. Sunnuntaina otiin jo erottu... Mä en tiedä mitä mun pitäis sanoo. Kuitenki mä oikeesti sillon välitin siitä, välitin aivan järjettömästi. Kyllähän mä vieläki välitän..
Pian täysi-ikäisen tytön elämää masennuksen ja syömisvammailun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti