Vihaako tää on vai hä?

Joka kerta, siis joka ikinen kerta, kun mä oon himassa ja äiti juo... mulla menee hermot. Helvetin kiitollinen oon kyllä siitä, että näin ei mee usein.

Ja nyt kun meillä on mun ja äidin lisäks Soitto, Sisko ja sen kihlattu, sekä mun kaks veljee. Kaikki on juonu, enemmän tai vähemmän. Ite tottakai oon täysin selvinpäin.

Musiikki soi tottakai suhteellisen lujaa ja kaikki puhuu HUUTAA päällekkäin koska musiikin alta ei kuulu puhe.

Nii ja vielä seki, että joka vitun kerta kännissä sanotaan asiat joita ei selvänä sanota. Ja kun ne asiat satuttaa myös mua, vaikkei ne suoraan muhun liitykkää.

Hetki sitten mä tulin ylös, en sen takia että mua väsyttää ja menisin nukkuu, vaan siks että mä en jaksanu tota yhtään kauempaa. Mut en mä sitä pakoon pääse ellen lähe tästä talosta.

Haluun jo nukkuu.