Pelkään, että mä teen itelleni jotain. Siis että mä joudun sairaalaan, kun oon viiltäny niin syvään tai jotain sellasta. Kun mulle on tullu viime aikoina niin monta kertaa sellanen olo, että voisin viiltää. Ja niin helvetin syvälle.
Luulin, että mulla ois menny sen verran hyvin, että ei ois tullut tällasia ajatuksia. Mut ei kai kannata enää uskoa mihinkään... Ei siis ei yhtään mihinkään.
Pian täysi-ikäisen tytön elämää masennuksen ja syömisvammailun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti