Haluun pois täältä. En haluu olla täällä. En himassa, enkä todellakaan laitoksessa. Ennen odotin kun kuuta nousevaa, että täytän 18, mutta en enää. Nykyään mä vaan odotan että tää kaikki loppuu.
Vihaan aikaa. Oon aina siellä, missä mun ei pitäis siihen aikaan olla. Mä en ole siellä, jonkun toisen ihmisen paikalla, joka pääsee täältä pois.
Tuntuu kun mut ois luotu kärsimään. Kukaan ei halua tukea tai auttaa. Tai sitten ne ei vaan osaa. Mikä musta tekee niin vaikeen autettavan ja ihmisen? Vika on mussa, autettavassa, eikä niissä jotka yritti auttaa. Ne ei jaksa auttaa mua enää.
Vittu. Mä haluun kuolla. Nyt vittu heti.
Pian täysi-ikäisen tytön elämää masennuksen ja syömisvammailun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti