sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Mä tiesin tän

Tää ei tullut yllätyksenä. Heti kun mä sanoin heipat rakkaalleni ja siskoilleni... paha olo tuli voimakkaampana kun pitkään aikaan.

Rakasta nään parin viikon päästä seuraavan kerran. Miten pystyn olla siihen asti viiltämättä? 

Ikävä on liian suuri jo nyt. Haluun vaan takasin eiliseen. Tai jotain.

Heti kun mä olen yksin, tiedän että sorrun itkemään. Mulla ei oo mitään tavaroita joilla viiltää.. Kunpa olis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti