keskiviikko 30. syyskuuta 2015

It's all lies, darling.

Valehtelen niin paljon ihmisille päivän aikana etten voi käsittää. Valehtelen mulla menevän hyvin. Eikä kukaan tajua että mä VALEHTELEN. Ei tajua kuinka helvetin paljon mä sitä teen.

Eilen tais mennä välit yhen frendin kanssa. Tai, frendin. Ei se kai koskaan oikeesti mun ystävä ollukkaa... Kai se on vaan esittäny ja tehny kaikkensa, jotta se saa mut uskomaan sen olevan muka mun ystävä. Ja lopulta se sitte kerto kuinka lapsellinen mä olen.

Toisenki frendin kanssa vähän vaikeeta. Arvostelua ja haukkumista. En tiedä tekeekö se sen läpällä, mutta se sattuu silti. Tänää on ollu meiän välillä kaikki ok, mitä nyt oli pieni riidanalku mut ei siitä riitaa onneks sitte tullukkaan.

Mulle sanotaan, että mun voinnin muutoksiin puututaan siten, että sitä yritetään parantaa jos tarve vaatii. Paskat sitä muuteta tai huomioida. Ihmisillä, aikuisilla, on kyllä näköjään pokkaa valehdella päin naamaa. Niin on sitte mullakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti