Mä oon ajatellu paljon sitä, että mitä mulla on? Onhan mulla ystäviä ja kavereita, perhe, joka välittää ja muut läheiset ihmiset. Mulla on maailman ihanin koira, joka on mulle äärettömän rakas. Mulla on katto pään päällä, ihmisiä jotka auttaa ja pitää huolta. Vaatteita, kivat silmät.
Lisäks mulla on koulu, mä olen suurin piirtein terve fyysisesti, näen, kuulen ja puhun. En oo köyhä, mut en oo tosin rikaskaan. Mutta mulla on kaikki hyvään elämään välttämättömät asiat.
En osaa olla ilonen ja varsinkaan kiitollinen edellä mainituista asioista. Koskaan en oo tyytyväinen, koskaan en kiitollinen. Mä vaan haluan aina lisää lisää lisää kaikkea; vaatteita, rahaa ja vaikka mitä muuta. Tatuointeja, lävistyksiä, koruja, värjätä hiuksia jatkuvasti eri väreillä ja sitte mulla onki hiukset hamppua kun en pidä niistä huolta.
-----------------------------------------------------------------------------
Täytyy myöntää että mä olen väsynyt. En jaksa herätä aamulla, en jaksa mennä nukkumaan illalla. Jos mulla ei olis iltalääkkeitä, en varmaan nukkuin kolmee tuntii pidempään öisin. Iltalääkkeitäki on aivan liikaa, 9 pilleriä illalla ja yks aamulla.
Huomenna bussi lähtee seittemältä ja koulu alkaa 10:15. Vihaan mennä kouluun ku matka kestää vajaan tunnin ja oon koululla jo kaheksalta. Kiitos bussien, kun niitä ei vaan mene silleen että oon kymmenen aikoihin koululla. Menee vaan aikasemmin. Tai myöhemmin. Herätys siis puoli 6!
Pian täysi-ikäisen tytön elämää masennuksen ja syömisvammailun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti