...sellasta isoa ja hyllyvää persettä. Haluisin olla ilonen ja vaikka mitä. Mut en osaa. En osaa saatana sentää mitään. Koulussa en osaa mitään, kotona en osaa mitään, yksinkään ei osaa edes ajatella. Menee hermot aivan totaalisesti kaikkeen.
Tänää oli lähellä etten ois alkanu itkee ku odotin bussia. No, soitin sitte kotiin ja pyysin että mut haettais. Kävin ostamassa odottaessani ässästä keksejä. En oo syöny tänää aamun jälkeen mitään oikeeta ruokaa. Ja aamullaki söin jotain. Vitut mä jaksa keskittyy.
En jaksa keskittyy kunnolla mihinkää. Ainakaa tähä kirjottamisee.
Pian täysi-ikäisen tytön elämää masennuksen ja syömisvammailun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti