sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Älkää vaan tehkö mitään, en arvosta

Ne näkee mun pahan olon. Ne vaan seisoo paikoillaan vieressä, mutta ne ei sano mitään. Ei helpottaakseen mun oloa millään tavalla.

Mä olen väsynyt tähän, kun kukaan ei edes yritä helpottaa mun oloa. Ei sanoin, ei teoin.

Oon yksin, välillä huoneessa, välillä yleisissä tiloissa. Mutta yksin. En kuulu mihinkään. Joka paikassa mä olen vaan yksin.

Mua itkettää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti