Mua naurattaa. Naurattaa muuten ihan mielettömästi.
Ja mun on hyvä olla. En aina tunnista oikeita ystäviä, mutta mä tiedän että kannattaa varoa. Tietyt merkit saa mut varautuneeksi. Mutta viikonloppuna mun ei tarvinnu olla varuillani kun näin mun ystäviä. Kukaan ei saanu mulle varautunutta oloa. Kaikki kuunteli mitä mulla oli sanottavana ja kerto oman mielipiteensä asiaan jos mielipide oli.
Ne ei kyseenalaistanu. Ja niin kun ne kuunteli mua, ni mä pyrin kuuntelemaan niitä. Ja mä onnistuin. Ainaki omasta mielestäni. Mulle ei sanottu ilkeesti, ei edes viestien kautta. En saanu paskaa niskaan, koska kenelläkään ei ollu aihetta kaataa sitä mun päälle.
Mua ei harmita vaikka välit kahteen paskaan ihmiseen meni. Kadun kyllä sitä miten koskaan kerroin asioitani niille. Mä vaan toivon että ne lopettais mun blogiin kommentoimisen ja yrittämästä saada mut niin alas ko ne on. En aio vajota niin alas että enää koskaan puhuisin niille.
Olo on tosiaan hyvä, enkä anna kenenkään ihmisen joka ei kuulu mun elämään yrittää saada mun oloa huonoks. Varsinkaan kun ei oo pokkaa kommentoida muuta kun anonyymisti XD
Pian täysi-ikäisen tytön elämää masennuksen ja syömisvammailun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti