Hoitaja sanoo, että mä ehdin vielä tehdä kaiken näköstä. Eikö se jumalauta tiedä sen verran, että mä tulin tänne siksi, että mä en todellakaan aio ehtiä.
En mä aio elää niin kauaa että täytän 18. Eli en "ehdi" nähdä mun lempi artistia livenä. Oon mä sen kerran nähny mutta sen keikalle en enää pääse. Tai pääsisin, jos haluisin sitä enemmän kuin kuolla.
Tuntuu, että kaikki on mua vastaan. Ja että joku on mua vastaan paljonki. Yrittää saada mua anonyymisti sortumaan. Jos tiedät tekeväs näin, ni mä pyydän - lopeta.
Mun on paha olla. Hoitaja kyseli miten on menny ja että onks mun itsemurha-ajatukset ja itsetuhoset ajatukset hellittäny täällä ollessa. Sanoin että on, mut niitä silti edelleen on.
Kunpa pääsisin jo kokonaan pois. Mutta mä yritän, vielä kerran saada apua.
Pian täysi-ikäisen tytön elämää masennuksen ja syömisvammailun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti