Niitä ei oo, ei voi olla

Kun mä menen yksin pimeellä ulos, joku seuraa mua. Kuulen askeleet ja näen varjoja. Ne yrittää puhua mulle mutta mä en saa selvää. Poltan tupakan nopeesti ja menen sisälle puoliks juosten. Seinää vasten näkyy miehen kasvot. Kuin ne olisi tehty savesta. Hetken päästä kasvot katoaa.

Tää on pelottavaa. Muistan kun mulla oli harhoja viime vuoden keväällä ja kesällä. Mä totuin niihin, mutta nyt kun niitä ei oo vuoteen ollu, ne on pelottavia. Kuukausi sitten mä kuulin kun joku nainen lauloi kulman takana. Mutta kun mä menin katsomaan, siellä ei ollut ketään.

En uskalla kertoa kellekkään. Mä en halua nähdä lääkäriäni enää koskaan. Toivon näiden menevän pois itsestään, mä en halua lisää lääkkeitä, kun yksi harhoihin määrätty lääke otettiin juuri pois. 

Voikohan tää liittyä siihen? Jos ne harhat palasi lääkkeen lopetuksen seurauksena....