Ystäville joita en usein näe, menee kaikki muu edelle. Ystävät, joita ne mun ystävät näkee päivittäin. En merkitse niille kai enää mitään.
Ei siinä mitään, mä hyväksyn sen. Mut en enää jaksa tätä jatkuvaa yksin jäämistä ja yksinäisyyttä. Purkaan pahaa oloa syömiseen ja lihoan. Paha olo voimistuu ja niin voimistuu myös kuolemanhalu.
On niin monta tapaa päättää elämä.
Haluaisin rohkaista sinua. Elämä voi vaikeaa... ja toisille paljon vaikeampaa kuin toisille. Haluaisin silti rohkaista sinua elämään ja katsomaan... Sinä osaat kirjoittaa. Emme tiedä mitä elämällä voi olla varattuna juuri sinulle. http://toisestatodellisuudesta.blogspot.fi/2015/09/han-saapuu-keskellemme.html
VastaaPoistaLukemani tekstisi oli hyvä, myös sä osaat kirjottaa.
PoistaMutta mitä jos ei oo pian enää mitään, jonka takia katsoa ja elää? Mitä jos kohta mulla ei oo enää mitään?
Huomenta. Sun kysymykses ei ole helppo... enkä tiedä osaanko oikein vastata siihen. Kuljen tässä varoen kuin puutarhassa jota en tunne, varoen tallaamasta kallisarvoista kukkaa, jollainen sinäkin olet. Jumala loi Sinut. Mutta, jotain sanon varoen: Sulla on kuitenkin jotain, vaikka et nyt ehkä sitä näe... Sulla on ainakin nuo, jotka tuossa sivussakin lukee, nuo sinun positiiviset; kuten läheisesi vaikkapa. Kun on vaikeata, ei ehkä näe sitäkään kuinka tärkeä itse on toisille... Minua puhutteli kerran kirjastosta lainaamani vanha, mustavalkoinen elokuva (Ihmeellinen elämä, pääsosissa James Stewart ja Donna Reed). Siinä oli päähenkilöllä vaikeaa ja hän sai siinä nähdä kuinka merkityksellistä on, kun hän on olemassa ja kuinka paljon merkitsee jokaisen ihmisen olemassaolo. Ja niin on juuri sinunkin. Ja mitä sitten tulevaisuudella on varattuna sinulle, sitä en tiedä, mutta vaikeitten kokemustesi takia voisit olla joskus avuksi kenties jollekin toiselle...
Poista