Kunpa tää ei jatkuis näin

Tarkkailussa maanantaihin asti, jollen mä saa puhuttua itteäni pois tästä. Pakko puhua päivystävälle lääkärille, ei oo muuta vaihtoehtoa. Ajattelin sanoa että mun on jo parempi olla ja kysyn oisko mahdollista saada ulkoilut. 

Mutta jos mä tätä menoa jatkan, niin en saa ulkoiluja. Multa kysytään miten menee, enkä vastaa tai katso silmiin. Ei yhtään epäilyttävää... 

Fakta vaan nyt on se, että mä haluan kuolla. Mutta mun pää ei kestä olla koko aikaa sisällä. Musta tuntuu että jos saan ulkoilut, ni vaan hoitajan kanssa. Sisällä ahdistaa kun en pääse yksin ulos. Voisin ehdottaa että jos pääsen vaikka jonkun toisen nuoren kanssa. Sillon en olis yksin.

Oon varma, että kaikki menee päin helvettiä. Päivystävä lääkäri tulee vasta reilun kahden tunnin päästä, ellei mee jopa pidempään. Alan olla epäitoivonen.