Tiedän päivän, tiedän paikan, tiedän tavan jolla lähden pois.
Toivon, että jos mut laitetaan osastolle, ni laitettais lähete oikeelle osastolle. Ihmisillä on vapaus valita yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa että missä halutaan hoitoa. Se tarkottaa sitä että myös mulla on vapaus valita. Jos lääkäri puhuu väärälle osastolle laittamisesta, kieltäydyn ja tyrmään ajatuksen heti. Ja jos joku kysyy mitä mä sitten haluan tän kuvion menevän, vastaan eiköhän kaikki tiedä mitä mä haluan. Varsinki jos puhutaa osastopaikasta.
Olin eilen illalla päivystyksessä. Mut tikattiin, lääkäri kysy onko mulla itsetuhosia tai suicidaalisia ajatuksia. Ei. Eipä.
Tänää en ollu koulussa, en vaan jaksanu mennä. Nukuin melkeen sit koko päivän, mut ainaki sain nukuttua. Ei tullu syätyäkää nii paljoo.
Fiiliksestä sen verran että ei jumalauta. En muista millon viimeks ois ollu näin paha olla. Vaikka tää päivä on menny suht hyvin, ni olo on aivan paska. Nyt en lähe viiltämää, vaikka haluisin, mut jos viillän, joudun päivystykseen ja sieltä mahdollisesti väärälle osastolle ja mun ainoo mahdollisuus päästä oikeelle osastolle on sillon täys nolla - koska huomenna on mun ainoo mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti