Ihan niinkun mäkin. En vaan jaksais enää jatkaa elämää. Eilen käytiin hakemassa mun tavarat exrakkaalta. Se sattu, mutta mä jouduin kestämään sen kivun. Mutta heti kun mä pääsin olemaan yksin... Romahdin.
Mutta mä en antanut itkun kestää kauaa, pakotin itteni nousemaan lattialta ja keräämään itteni. Nyt taas olo on samankaltanen.
Ajattelin puhua yksikön aikuiselle ja sanoa, pyytää että jos ne ehtis soittaa ja pyytää aikaa mahdollisimman nopeesti. En yksinkertaisesti jaksa. Joten pyytäisin jos pääsisin kotipaikkakuntani sairaanhoitopiirin psykiatriselle osastolle. En mä pärjää muuten.
Kun en mä näe muuta vaihtoehtoa kun osasto. Enkä halua tän maakunnan sairaanhoitopiirin osastolle. Mulla on oikeus sanoa mun mielipiteeni siitä missä mua hoidetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti