Eilen illalla ja tänään päivällä mä ajattelin vaan, miten mä jaksan enää. Kun kukaan ei välitä, eikä osoita olevansa huolissaan musta. Kun mä olen aivan yksin ja hukassa.
Vastasin, että ei, koulu ei oo ainoo asia mitä en jaksa. En jaksa elämää, en jaksais käydä suihkussa, en jaksa pestä hampaita enkä pyykkiä. Sillon on vaikee olla puhtaissa vaatteissa, mutta jos en tee mitään, nii eihän ne likastu niin nopeesti - eihän? Ja vitut.
En ollu tänää koulussa, enkä tiedä huomisesta. En vaan yksinkertasesti edellenkään jaksa.
Kerroin myös tänää mun yhdelle hyvälle ystävälle kuinka mulla oikeesti menee. Tää ystävä on se, jonka kanssa mulla on ollu vähän haastavaa. Mutta mä en jaksanu kuunnella sen kuittailua, joten päätin kertoa sille totuuden.
Se mun ystävä, Tetris, meni aivan sanattomaks. Ei se osannu sanoo mitään. Kai se osottaa sen, että sitä kiinnostaa ja se on huolissaa. Ja ehkä Tetris jopa katuu sitä kuittailuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti