Mun mielialat vaihtelee, enkä mä voi olla koskaan varma että onko mulla hyvä vai paha olla. Välillä voisin viiltää ranteet auki ja välillä taas voisin melkeen jopa sanoa olevani onnellinen.
Vaan en pysty. Se, että mä olen rakkaani kanssa ei tarkota että mä olisin onnellinen. Sen voin sanoa että se helpottaa mun oloa - se kun mä olen täällä.
Jos olisin jossain muualla ilman rakasta, mulla ei olis näin "hyvä" olo. Ei mulla hyvä olla ole, mutta mä siedän tätä oloa. Ainoastaan rakkaan avulla. En tiedä, mitä mä tekisin ilman sitä...
Saas nähdä. Viiltäminen ja viime kesä pyörii päässä turhan paljon. Liikaa. Jos uskaltaisin ajatella ja käydä läpi viime kesää, itkisin. En koskaan pysty käsitellä viime kesää ja sen tapahtumia. Se tarkottaa sitä että en tuu ikinä pääsemään yli siitä.
Kun mä haluan takasin kesään 2014. Vaikka mun oli sillon äärettömän paha olla, oli se silti mun elämäni paras kesä tähän asti. Viime vuonna marraskuu muutti mun elämääni liikaa. Toisaalta se on hyvä, toisaalta huono...
Rehellisesti sanottuna mä olen aivan vitun loppu. Sana kyllästynyt on väärä sana, mutta mä olen kyllästynyt elämään. Vaikka täällä on paljon hyvää, on mun elämässä liikaa pahaa ja huonoa.
Tiedän, mut pitäis olla tyytyväinen siihen mitä mulla on, mutta mä en ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti