Mun on vaan koko ajan pahempi olla. Mutta mä en näytä sitä kellekkään. Kukaan aikuinen ei tiedä mun viiltäneen viime torstain jälkeen. Joka kerta mä olen viiltänyt ainaki yhden tikattavan viillon.
Äskeinen viilto jonka tein, tikattava joka on tuossa yllä olevassa kuvassa, on kipeä. Siihen koskee ja... en osaa kuvata sitä kipua. Kun mä tein sen, se kirpaisi. Mutta sehän on vain hyvä.
Veri on kaunista. Ilman veren näkemistä en voi elää. Saan mielihyvää kun tunnen kipua, kun näen verta. Kun se veri valuu... se mielihyvän määrä... <3
Huomenna on terapia ja mietin mitä sanoisin siellä K:lle. Mielessä on käynyt, että kertoisin eräälle aikuiselle viiltämisistäni. Mutta joutuisin päivystykseen ja sieltä väärälle osastolle. Mut vaan jos kerron mun oikeet ajatukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti